mitä mulle kuuluu? kiitos, ihan hyvää

Lopetin bloggaamisen kuin seinään melkein vuosi sitten, enkä oikeastaan enää edes muista miksi. Kai syy oli se, että innostus ei yhtäkkiä enää riittänyt. Mutta nyt sitä löytyy taas! Tajusin pari päivää sitten, että oikeasti kaipaan tätä. Kaipaan kirjoittamista mun kuulumisista ja ostoksista, kaipaan sitä kun voi muokata blogin ulkoasua täysin omannäköiseksi ja kirjoittaa juuri niistä jutuista kuin itse haluaa. Itse asiassa tällä hetkellä mua kiinnostaisi melkein enemmän videoiden teko, mutta päätin aloittaa - jälleen kerran - bloggaamisen uudestaan. Musta tuntuu, että isoin syy mun blogin pitämisen lopettamiseen oli se, että mä keräsin itselleni liikaa paineita. Keksinkö mä tarpeeksi kivoja postauksia tehtäväksi, entä jos mun elämässä ei tapahdukaan mitään, josta kirjoittaa? Nyt kun liekki blogin pitämiselle on taas syttynyt, yritän pitää sen parhaani mukaan elossa - eli en enää mieti mitään tuollaista.

Ehkä isoin muutos mun elämässä, joka on vähän aikaa sitten tapahtunut, on muutto. Muutin mun ensimmäisestä kodista pois, nykyään asun äidin kanssa rivitalossa. Ollaan asuttu täällä jo kaksi kuukautta. Ei mulla itse asiassa ole ollenkaan ikävä mun edelliseen kotiin, kuten ajattelin aikaisemmin että varmasti olisi. Sanon aina, että joo, se oli mun eka koti ja se oli ihana paikka täynnä hyviä muistoja - mutta sinne niiden siellä asuttujen vuosien saatossa oli kertynyt myös ihan hirveesti niitä huonoja. Ne jotkut huonot muistot vaani mua siellä tarpeeksi usein. Eli olen oikeastaan ihan onnellinen tästä muutoksesta, tuntuu siltä, että nyt mulla aukesi ihan uusi sivu mun elämässä.
     Mietin ihan samaa silloin, kun tuossa muutama kuukausi sitten leikkasin mun hiukset aika lyhyiksi. Nyt ne ovat tietenkin kasvaneet, mutta aika lyhkäiset ne ovat vieläkin. Ajattelin kasvattaa niitä ylioppilasjuhliin asti, tai sitten menen uudestaan leikkelemään. Niin pitkälle tulevaisuuteen en vielä näe.
     Toinen hyvin iso muutos mun elämässä tapahtui kuukausi sitten. Mä täytin 18 vuotta! Eli olen lain silmissä aikuinen - mutta omissani ja muiden silmissä (toivottavasti) en. Ajattelin tehdä kokonaisen erillisen postauksen mun syntymäpäivästä, se oli nimittäin yksi parhaista ellei parhain päivä mun koko elämässäni ja siitä todellakin riittää kerrottavaa!
     En voi sanoin kuvailla, miten oikealta tämä postauksen kirjoittaminen tuntuu. Ihan kuin olisin palannut kotiin hyvin, hyvin pitkältä matkalta. On kieltämättä ihan parasta palata taas sorvin ääreen!

mun kalenteri paras kalenteri

Tossa aloin tuumimaan, että tänhän vois tituleerata jonkunmoiseks back to school -postaukseksi. Toisaalta esittelen täs vaan mun kalenteria, joten ei oikeastaan. Mut kuitenkin kalenteri on tärkeä kouluakin ajatellen... Okei, miten vaan, mä laitan tämän osaksi "lukio" -tagia.

Tältä siis mun rakas näyttää. Julia tän tosiaan huomasi Suomalaisessa kirjakaupassa ensimmäisenä, ja kuten oon aikasemmin sanonut, oon hänelle velkaa koko elämäni. Koska siis, tää kalenteri on yksinkertasesti vaan niin ihana! Yksinkertainen ja söpö.

Tietenkin ekana avautuu sivu, jolle kirjoitetaan omia tietojaan. Innostuin itse ne täyttelemään juuri ennen, kun muistin, että olen tekemässä tätä postausta... joten piti vähän blurrailla. Ilmeisesti sisäkannessa on tasku, johon voi vaikkapa laittaa jotain tärkeitä papereita, joita koulusta tarpeeks usein saadaan. Takakannessa on myös tollanen!

Kuukausien alussa on sivu muistiinpanoille, ja tietenkin kuukauden numero. Mun mielestä niin ihanan yksinkertaista, silmä ihan lepää.

Kun sivua kääntää, avautuu to do -lista, ja sitten joku seinäkalenterimainen näkymä. En malta odottaa, että pääsen täyttämään varsinkin noita to do -listoja asioillam mitä en tule varmaan koskaan tekemään! Hah, eikös se aina niin tuppaa menemään? Toisaalta elokuun kohdalle kirjoitin, että kirjat pitäisi vähintään ekaan jaksoon "jo" viimeistään nyt hommata. Aionkin itse asiassa ihan piakkoin!

Musta on ihanaa, että päivien kohdalla on vaan muutama hassu rivi. Niihin voi merkata vaan nopeasti jotain päivästä, vaikka saman tien kellonaikoineen. Ja lisää mahtuu aina viereen! Mun mielestä tässä kalenterissa positiivisinta on se, että tilaa omille muistiinpanoille riittää - isolla ärrällä. Juuh elikkäs, en usko tota lausetta itsekään. Itse asiassa se positiivisin asia, minkä kohta kerron, oli se it syy miksi tämän kalenterin ostin.

Katsokaa mikä määrä tarroja! Ah, voi että, mä rakastan tarroja nykyään yli kaiken. Sain laskimeenkin ostettua söpöjä tarroja. Eli niiden pitäisi piristää mua matikan, fysiikan ja kemian tunneilla jos kaikki vaikka menee pieleen ja ynnä muuta sellaista. Oon myös ilmesesti nyt jo onnistunut kohtelemaan mun kalenteria kaltoin, huomasin just, että noilla tarrasivuilla on jo ryppyjä... Aloin myös mietiskelemään, että on ehkä vähän hassua olla näin innoissaan yhdestä kalenterista.

Louvre ja Père-Lachaise

Neljäs Pariisissa vietetty päivä alkaa tästä. Kävimme siis tosiaan Louvren taidemuseossa, ja sitten Père-Lachaisessa - eli hautausmaalla. Oli onneksi tosi ihana päivä, niin ei ollut ihan kamalaa kävellä siellä! Okei no, kaatosade tai vaikka räntäsade Pariisissa, that's still the dream.

Louvressa on tosi paljon nähtävää, sehän on ihan jättimäinen, eli otin luonnollisesti aika paljon kuvia. Näytän tässä postauksessa vain murto-osan, muuten pelkästään tästä postauksesta tulisi kilometrin mittainen. Ylhäällä tosiaan vähän esimakua koko paikasta. Tietenkin sitten tuo aula oli suoraan sanottuna aivan perkeleellinen, museossa kun käy niin paljon ihmisiä joka vuosi.

Eka huone, mihin mentiin, oli ihan täynnä patsaita ja veistoksia. Ajateltiin, että ehkä tää on joskus ollut jonkunmoinen sisäpiha - kun noita seiniä nyt katselee.

Voitte vaan kuvitella, kuinka monet portaat me tuolla kerkesimme kävelemään sen muutaman tunnin aikana, minkä siellä vietimme...

Ja tässä on mun lempparikuva ja varmaan lempparihuone koko päivältä! Onkohan tää sellanen sali, jossa pidettiin aina välillä joitain tanssiaisia... Tai sitten vaan jotain isoja illallisia vieraille, kukapa tietää - en meinaan lukenut niitä opastustauluja mitä lie, jos niitä edes tässä kohdassa oli. Noh, oli luultavasti ihan kaikkialla, mutta en vain ollut tarkkana.

Vietettiin itse asiassa tuolla siivessä aika paljon aikaa, siellä kun oli kaikkea kaunista nähtävää. Mut sitten kyllästyttiin ja päätettiin mennä katselemaan maalauksia. Ja jostain syystä myös eksyttiin hetkeksi Antiikkiin...

Minkä jälkeen sitten palattiin taas tuommoiseen samantapaiseen siipeen, kuin pari kuvaa sitten. Itse asiassa sen edellisen siiven aiheena taisi olla Napoleon III - en kyllä todellakaan muista, saattaa olla, että oli joku aivan eri.

Astiastoa, joku pienoinen salonki tai muu oleskeluhuone, ja sitten joitain rasioita. Ellen ihan väärin muista, ne ovat vissiinkin voiderasioita. Tai ainakin osa niistä ehkä, tajusin vasta nyt, että tietoja olisi lukenut tossa kuvan alapuolella... Niinpä niin, silloin en tiennyt mitään elämästä enkä tiiä kyllä vieläkään, oivoi! Mut, eiköhän nyt seuraavaksi hypätä siihen kohtaan, jota kaikki luultavasti odottelevat.

La Joconde eli Mona Lisa - tai kuten museon opasteessa; Monna Lisa (jep) - kaikessa komeudessaan! Pääsin lähemmäksikin, ja otin kuvia, mutta ne ovat vähän huonolaatuisia. Piti meinaan joka tapauksessa zoomata. Päätin myös elää vaan niiden kuvien kanssa, mitä siihen mennessä olin saanut, koska mun oli vaan pakko päästä sivummalle tuosta ihmisjoukosta. Tän jälkeen me pysähdyttiinkin vähäks aikaa istumaan tuolle käytävälle, josta aikaisempi kuva on. Mietiskeltiin, mitä tehtäisiin seuraavaksi. Päädyttiin Louvren mäkkäriin ja sitten lähdettiin etsimään ulospääsyä.

Oli muuten yllättävän vaikeaa päästä edes tähän kohtaan asti, ehheh. Toisaalta, ihmettelin vaan, että miksi taidemuseossa on kiinni jonkunmoinen pieni ostoskeskus ja kuvassa näkyvä Applen liike. En siis siitäkään varma ole, mutta Le Printemps sen nimi oli, ja aikaisemmin opettajamme kertoi sellaisen ostarin olevan ainakin olemassa.

Otimme vielä hetken kuvia ulkona, ja sitten kysyimme eräältä matkamuistokauppiaalta, missä mahtaa olla lähin metroasema. Sitten lähdimme Père-Lachaiseen. Katselemaan Edith Piafin ja Jim Morrisonin hautoja. Ja jep, se olin minä, joka toivoi siellä käymistä - yllätys yllätys!

Haudat oli pääasiassa aika isoja, tuollaisia kuin kuvassa vähän näkyy. Nuo ovat siis nimenomaan perhehautoja. Matkan jälkeen ranskan tunnilla opettajamme kertoi, että sitten kun kaikki perheestä on haudattu tuohon samaan paikkaan, avain heitetään sinne. Sitten kukaan ei enää ikinä pääse avaamaan ovea. Musta aika jännää!

Ja seuraavaksi yhdet kohokohdat koko Pariisinmatkalta. Minun kohokohtani nimenomaan.

Ja siinä he lepäävät. Kyllä tässäkin reissussa pari tuntia taisi mennä, kun etsiskelimme hautoja melkein tuli perseen alla. Jostain syystä Jim Morrisonin haudan lähelle ei päässyt, ottaen huomioon, että Edith Piafin kiven viereen pääsi.
     Siinä oli neljäs päivä! Tajusin muuten aikaisemmin, että viidenneltä päivältä Versaillesista ei tule postausta. Minä nimittäin vietin päivän kipeänä vuoteessa hotellihuoneessa. Kuulemma en kyllä missannut mitään! Muut jonottivat 3 tuntia päästäkseen sisään, viettivät tunnin palatsissa ja lähtivät. Meillä oli siis suunnitelmissa vielä tuona päivänä käydä Galeries Lafayettessa, mutta emme siis tietenkään ehtineet. Muut ajattelivat mun olevan vihainen, kun en pääse sinne, mutta oikeasti en edes muistanut koko asiaa. Miettikää nyt! Ninna, Sani ja Maija tulevat sateesta märkinä takaisin hotelliin, ja kauhulla miettivät, että joutuvat kohtaamaan vihaisen Lissun... mutta todellisuudessa oven avaa erittäin väsynyt, juuri herännyt Lissu. Sunnuntai oli kyllä yksi lemppareista, koska sinä iltana emme tehneet enää yhtään mitään. Löhöilimme vain!